Yhteensä -51kg kevyempänä on helppo hymyillä!
Olen koko ikäni jojoillut painoni kanssa. Paino noussut parisen kymmentä kiloa ja taas reippaalla liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla tippunut.
Tähän kyllästyneenä päätin, että nyt saa riittää ja otin itseäni niskasta kiinni. Mutta kuinka ollakaan: tämä projekti tyssäsi ennen kuin se kerkesi kunnolla edes alkaa, kun sain tietää olevani raskaana! Raskauden aikana en ajatellut lainkaan mitä söin, ja annoin itselleni luvan herkutteluun ”olenhan raskaana”-asenteella. Tämä syöpöttely johti sitten siihen että lihoin 45kg raskauden aikana, ja olin jo raskauden alussa ylipainoinen (90kg). Eli raskauden loppuaikana painoin huimat 135kg!! En IKINÄ elämässäni ole ollut niin iso kuin mitä silloin olin.
Synnytin pojan ja sen yhteydessä painostani lähti -10kg, mutta painon putoaminen ei alkanutkaan odotetusti. Vasta myöhemmin katsoin kunnolla itseäni peiliin, ja mietin että haluanko oikeasti näyttää pojalleni tällaista esimerkkiä? Vastaus kysymykseeni oli en todellakaan!
Vasta myöhemmin katsoin kunnolla itseäni peiliin, ja mietin että haluanko oikeasti näyttää pojalleni tällaista esimerkkiä?
Tästä lähti sitten armoton ruokaremontti alkuun. En raaskinut vielä jättää poikaa kotiin isin tai mummon kanssa, jotta olisin lähtenyt kuntosalille. Käytiin kyllä reippailla (tai niin reippailla lenkeillä kun jaksoi tuossa kunnossa) vaunulenkeillä. Vasta pojan ollessa puolivuotias innostuin liittymään Naisten liikuntakeskukseen. Hankin jäsenyyden, ja liikuntakärpänen puri minua. Ja tällä sain sitten myöskin painon hyvin laskuun.
Syksyllä lähdin mukaan PT- ryhmään, ja olo oli kuin voittajalla! Tuohon mennessä olin pudottanut himpun alle 40kg pois alkupainosta tehokkaiden ryhmäliikuntatuntien ja kuntosalin avulla, mutta olin jo pari kuukautta ollut painoni kanssa jumissa. Ryhmässä olo tsemppasi todella paljon siinä mielessä, että oli pakko aina viikkopunnituksissa näyttää toisille, että onpas niitä kiloja karissut, eikä ole tullut takaisin.
Ryhmässä olo tsemppasi todella paljon siinä mielessä, että oli pakko aina viikkopunnituksissa näyttää toisille, että onpas niitä kiloja karissut, eikä ole tullut takaisin.
Ryhmässä olo aikana minulta putosi vähän reilu 11kg pois 11 viikon aikana. Tsemppi jatkuu edelleen, ja -51kg kevyempänä on todella mukava olla. Vielä omaan tavoitteeseeni on matkaa sellainen 15-20kg, mutta voin olla jo todella ylpeä tuloksistani tähän mennessä. Aion vielä saavuttaa lopullisen tavoitteeni eli paljon liikuntaa, oikeanlaista ruokaa ja hyvää mieltä, niin päästään pitkälle!
Muistakaa, että aina pitää ihmisellä olla unelmia, tavoitteita, päättäväisyyttä ja POSITIIVISTA ASENNETTA!