Maarit

Se tavallinen tarina

menestyjat_maarit_01Minun jumppahullutuksessani ei ole mitään erikoista. Olen keski-ikäinen ja vähän pyöräkkä naisihminen. Ja vielä laiskakin. Usein löytyy ”hyvä” tekosyy jättää treenit väliin. Haaveilen aina siitä, että laihtuisin muutaman kilon, jotta vanhat vaatteeni mahtuisivat paremmin päälle. Tai jotta olisin olevinaan onnellisempi tai kauniimpi. Siksi sitä tulee lähdettyä salille sentään suhteellisen säännöllisesti.

Minulla on melko pitkä ”ura” kuntosaleilla käymisestä. Aloitin joskus 1980-luvun alussa, kun muutin ulkomaille pariksi vuodeksi. Silloin oli muotia Aerobic ja sitä sitten harrastettiin aika innokkaasti. Kaikkien esikuva oli filmitähti Jane Fonda, jolla sääri nousi yllättävän kepeästi sen ikäiseksi ihmiseksi.

Kun muutin Suomeen, niin jumppaharrastus jäi pitkäksi aikaa. Syntyi lapsi ja oli kiirettä töissä. Siinä menikin sitten parikymmentä vuotta, ennen kuin taas innostuin kuntoilemaan. Kävin ensin toisessa keskuksessa ja sitten siirryin sieltä Naisten Liikuntakeskus Elefitille. Yksi merkittävä tekijä salin valinnassa oli se, että Elefitillä kävi vain naisia. En tahtonut kuntoiluuni sitä ylimääräistä ”jännitettä”, jota salihousuiset , ähkivät ja testosteroninhajuiset miehet sinne mukanaan toivat. Naisporukka on sellaista sallivampaa. Vaatteidenkin suhteen. Voi olla vaikka sukkasillaan!

Yksi merkittävä tekijä salin valinnassa oli se, että Elefitillä kävi vain naisia. En tahtonut kuntoiluuni sitä ylimääräistä ”jännitettä”, jota salihousuiset , ähkivät ja testosteroninhajuiset miehet sinne mukanaan toivat.

Pyrin käymään kuntosalilla kolme kertaa viikossa. Tietysti ryhmäliikuntatunnitkin kiinnostaisivat, mutta usein on hankala sitoutua menemään johonkin tiettyyn aikaan. Sitä paitsi oman, totutun ohjelmansa voi tehdä niin, että ajattelee ihan muita asioita.

Mikä tässä tavallisessa kuntoilussa sitten viehättää? On mukava, että tietää kuntoilun auttavan jaksamaan. Ja jos on sitä rasvakerrosta, niin kyllä sekin on kauniimpaa lihaksen päällä kuin ilman. Huomaan sen leukaheltastani! Se ei ole nätti.

On myös mukava seurata toisia ja nähdä se, kuinka meitä on niin moneksi. Ja kaikista ikäryhmistä. Sen myötä myös tavoitteet ovat erilaisia, samoin se, mitä kukin siellä puuhastelee.  Monesti salilla myös kaikuu nauru ja kuulee yhtä ja toista, kuten viikonlopun ruokalistoja. Lisäksi on mukava huomata se, että kaikista puutteista huolimatta jokaisessa naisessa on joita hyvin kaunista ja persoonallista!

Lisäksi on mukava huomata se, että kaikista puutteista huolimatta jokaisessa naisessa on joita hyvin kaunista ja persoonallista!

Tavoitteita? No, enää en saa millään treenillä Jennifer Lopezin takapuolta, en alppihiihtäjän reisiä, ampiaisvyötäröä taikka pulleita rintoja. Allit ovat ja pysyvät, samoin herttaiset vatsamakkarani ja hienoiset jenkkakahvani. Olen jo melkein kiintynytkin niihin. Kuitenkin tahdon, että pystyisin vielä vanhanakin liikkumaan ja olemaan aktiivinen siinä, mitä sitten harrastankaan. Siksi sitä jaksaa ja jaksaa!

– Maarit